SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Introduced marine crab species in the northern Baltic Sea: from detection to impacts

Forsström Tiia

Vieraslajit ovat maailmanlaajuinen ongelma. Ne kuitenkin mahdollistavat ainutlaatuisen tilaisuuden tutkia erilaisia ekologisia ja geneettisiä prosesseja, kuten vieraslajin populaatiorakenteen ja -koon vaihteluja, populaation geneettisen rakenteen ajallista ja alueellista muuntumista sekä vieraslajien vaikutuksia paikalliseen lajistoon

– Seurasin liejutaskurapupopulaation runsauden muutoksia pohjoisella Itämerellä vuosina 2011–2016. Seurannan alussa liejutaskurapujen runsaus kasvoi voimakkaasti, mutta viimeisenä vuotena rapujen runsaus oli vähentynyt huippuvuosista, Turun yliopistossa väittelevä Tiia Forsström toteaa.

Vaikka liejutaskurapumäärä näyttää vähentyneen seurantapaikoilla, taskurapu jatkaa leviämistä yhä laajemmalle alueelle pohjoisella Itämerellä. Rapumäärä todennäköisesti kasvaa alkuun voimakkaasti uusilla alueilla, mikä aiheuttaa haittaa paikalliselle lajistolle.

Väitöstutkimus osoitti myös, että liejutaskurapu hyötyy ilmastonmuutoksen aiheuttamasta meriveden lämpenemisestä. Lämpiminä kesinä liejutaskurapujen poikasia oli enemmän ja poikaset olivat suurempikokoisia kuin kylminä kesinä. Pohjoisella Itämerellä meriveden lämpötilan on ennustettu nousevan noin 4 °C seuraavan 80 vuoden aikana. Toteutuessaan tällainen meriveden lämpötilan nousu hyödyttäisi liejutaskurapuja lisäämällä poikastuottoa ja parantamalla poikasten laatua.

– Liejutaskuravuilla on vapaana uiva toukkavaihe ennen varsinaista rapuvaihetta. Lämpimässä merivedessä taskuravun poikaset säilyvät paremmin hengissä, toukkavaiheen kesto on lyhempi ja rapuvaiheen kuorenvaihtoväli tiuhempi. Tästä seuraa, että poikaset kasvavat nopeammin, Forsström kertoo.

Nimestään huolimatta liejutaskurapu viihtyy useissa eri elinympäristöissä

Ensimmäiset liejutaskurapuyksilöt havaittiin vuonna 2009 Naantalin edustalta. Saaristomerellä ja eteläisellä Selkämerellä esiintyvät liejutaskuravut ovat vakiinnuttaneet paikkansa osana paikallista yhteisöä.

– Toisin kuin lajin suomenkielinen nimi antaa ymmärtää, liejutaskurapuja löytyy monista eri elinympäristöistä – pehmeiltä pohjilta, kivikkoisilta rannikoilta sekä rakkoleväkasvustoista, Forsström toteaa.

Ymmärrys vieraslajin käyttämistä elinympäristöistä on tärkeää, koska eri elinympäristöissä eri paikalliset lajit ovat alttiina vieraslajin vaikutuksille. Väitöstutkimuksessa saadun tiedon mukaan liejutaskuravut esimerkiksi rakkoleväyhteisössä vähentävät ravinnokseen käyttämien lajien määrää ja alentavat rakkoleväyhteisön monimuotoisuutta. Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista, sillä sen kasvustot tarjoavat elinympäristön ja ravintoa monille pienille kaloille sekä selkärangattomille mereneläville.

Viimeisimmät genetiikan menetelmät avaavat uusia ovia

Forsström käytti tutkimuksessaan myös uusimpia genetiikan menetelmiä liejutaskuravun havaitsemiseen ja populaation geneettisen rakenteen tutkimiseen.

– Kokeilin, onnistuuko rapujen havainnointi ympäristö-DNA menetelmällä, ja onnistuihan se. Ympäristö-DNA menetelmässä lajin havainnointi tapahtuu luonnosta kerättyjen vesinäytteiden avulla. Vesinäytteistä etsitään kohdelajin DNA:ta ja sen löytyessä tiedämme, että kyseinen laji esiintyy näytteenottopaikalla, Forsström kertoo.

Rapupopulaatioiden geneettistä rakennetta tutkimalla selvisi, että Suomen rannikolla esiintyvät ravut muodostavat geneettisen rakenteen perusteella yhtenäisen populaation. Yllätyksenä ilmeni, että Suomessa ja Virossa esiintyvät liejutaskuravut ovat todennäköisesti lähtöisin eri lähtöpopulaatiosta, vaikka molemmista maista ensimmäiset taskurapuyksilöt löydettiin kahden vuoden sisällä toisistaan. Tulokset antavatkin uutta pohdittavaa vieraslajien leviämisen tutkimukseen. 

Väitöskirja on englanninkielinen

Tuotenumero:9789512969845
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Forsström Tiia
Laajuus:105 s.
ISBN:9789512969845
Julkaisuvuosi:2017
Sarja:AII osa 335
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl