SuomeksiEnglanniksi
Urheiluoikeuden sarja

Urheilijan sosiaaliturva eräiden sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien perusoikeuksien näkökulmasta tarkasteltuna

Muinonen Tiina

Urheilun oikeudellistumiskehitys sekä yleinen valtiosääntöoikeudellinen kehitys ovat olleet ratkaisevia tekijöitä perusoikeussäännösten soveltuvuutta urheiluun koskevassa tutkimuksessa ja keskustelussa. Urheilu jakautuu edelleen varsin voimakkaasti harrasteurheiluun ja toisaalta voimakkaasti kaupallistuneeseen ammattiurheiluun. Varsinkin ammatillistunut urheilu on tarvinnut tuekseen vahvempaa sääntelyä kuin mitä urheilun oma autonomia on pystynyt tarjoamaan. Vaikka lainsäädännön tunkeutumista urheiluun ei ole pidetty pelkästään positiivisena asiana, selvää on kuitenkin ollut se, että varsinkin ammatillistunutta urheilua ei enää voitu pitää sellaisena erillisenä linnakkeena, johon muuta yhteiskuntaa sääntelevää lainsäädäntöä ei ole voitu soveltaa. Myös perusoikeussäännösten soveltamiskysymys on tämän kehityksen myötä tullut esiin.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (TSS-oikeudet) koskevat säännökset lisättiin perustuslakiin. Perustuslain 19 § on sosiaaliturvan kannalta keskeinen perusoikeussäännös. Säännöksen 1 ja 2 momenteissa on turvattu jokaisen oikeus välttämättömään toimentuloon ja huolenpitoon (1 mom.) sekä perustoimenentulon turvaan erilaisten sosiaalisten riskien varalta (2 mom.). Työhistoriaan perustuva ansiosidonnainen sosiaaliturva täydentää 19 §:n mukaista perustoimeentuloturvaa. Urheilu eli pitkään tilanteessa, jossa urheilemista ei pidetty työsopimuslain mukaisena työnä. Urheilu ei siten kuulunut myöskään muiden työoikeudellisten lakien soveltamispiiriin, ei myöskään yleisten työtapaturma- ja työeläkelakien soveltamispiiriin. Vuonna 1995 aukkoa urheilijoiden ansiosidonnaisessa sosiaaliturvakentässä paikattiin luomalla urheilijoille erillinen pakollisen vakuuttamisen kautta järjestyvä ansiosidonnainen sosiaaliturva. Samalla urheilu suljettiin työtapaturma- ja eläkelakien soveltamisen ulkopuolelle. Vuoden 1995 asetuksen mukaista vakuutusturvaa parannettiin vuonna 1998 ja uuden perustuslain vaatimuksista johtuen vakuutusturva säädettiin laintasoiseksi vuonna 2000. Tarkastelen tutkielmassa myös urheilijoiden tämän vakuutuksen mukaisen turvan tasoa sekä ongelma- ja aukkokohtia lähinnä tavallisen työntekijän ja urheilijan sekä urheilijoiden keskinäisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Toimeentuloa koskevaan sosiaaliturvaan liittyy läheisesti perustuslain 19 §:n lisäksi myös perustuslain säännökset yhdenvertaisuudesta (6 §), oikeudesta työhön ja elinkeinon vapauteen (18 §), omaisuudensuojasäännökset (15 §) sekä oikeusturvaa koskevat säännökset (21 §). TSS-oikeudet ovat pääsääntöisesti yksilölle kuuluvia vertikaalisuhteen oikeuksia. Tutkielmassa tarkastelen siten urheilijan sosiaaliturvaa mainittujen perusoikeuksien valossa; miten perusoikeussäännökset julkisen vallan taholta on urheilijan näkökulmasta turvattu. Perusoikeustutkimuksen luontaisena lähökohtana ovat perusoikeuksien yleiset opit. Tutkielmani kysymyksenasettelua lähestyn siten luomalla katsauksen yleisiin oppeihin.

Perusoikeuksien soveltamiskysymys urheilussa on haasteellinen; urheilun perinteinen autonominen asema sekä urheilun erityispiirteet ja luonne aiheuttavat perusoikeuksien soveltamisessa ongelmallisia tilanteita, jopa siinä määrin, että perusoikeuksien soveltamisella saattaa olla vahingollisia vaikutuksia itse urheiluun ja sitä kautta jopa urheilijaan.

Avainsanat: Urheiluoikeus - perusoikeudet - sosiaaliturva

Tuotenumero:9789512932467
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Muinonen Tiina
Laajuus:XIII + 68
ISBN:9789512932467
Julkaisuvuosi:2007
Sarja:Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Urheiluoikeuden sarja 18
23,00 €
(sis. ALV 10%)


20,91 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl