SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Collective action in commons: Its diverse ends and consequences

Autto Hannu

 

Autton mukaan jaettujen luonnonvarojen käyttäjät kohtaavat usein klassisen yhteistoiminnan ongelman. Pitkällä aikavälillä olisi kaikkien kannalta parasta, jos varannonkäyttöä vähennettäisiin, mutta oman kiintiön pienentämiseen liittyy jokaiselle käyttäjälle välitön taloudellinen kustannus, minkä vuoksi varantoja päädytään usein ylikäyttämään.

– Ylikäyttöongelman voi muotoilla myös välittämisen ongelmana. Emme ole tarpeeksi kiinnostuneita tulevaisuudesta tai tekojemme vaikutuksista toisiin ihmisiin. Sinänsä rationaalisten, joskin valitettavan liki- ja putkinäköisten yksilöiden valinnat johtavat populaation kannalta huonoon lopputulokseen, Autto toteaa.

Kollektiivisen toiminnan teoriaa on perinteisesti sovellettu luonnonvarojen hallintaa käsittelevässä kirjallisuudessa juuri ylikäyttöongelmaan. Teoria pyrkii selittämään, missä olosuhteissa rationaaliset toimijat kykenevät ratkaisemaan yhteistoiminnan ongelmia. Yleensä teoria selittää toimijoiden yhteistyötä etsimällä syitä, joiden vuoksi tulevaisuudesta tai muista toimijoista olisi syytä välittää.

– Usein liki- ja putkinäkö paranevat yhtä aikaa. Jos toimija välittää tulevaisuudesta, hänen kannattaa myös ottaa huomioon muut toimijat. Muut voivat esimerkiksi sanktioida kiintiöt ylittävää varannonkäyttäjää tulevaisuudessa. Yhteistoiminnan onnistuminen voi sitten riippua mahdollisuuksista valvontaan, sanktiointiin ja luottamuksen kehittymiseen, Autto kertoo.

Yhdistelemällä teoreettista työtä ja aiempien empiiristen tutkimusten tuloksia väitöskirjatyö osoittaa, että yhteistoiminta voi kuitenkin myös johtaa varannon ylikäyttöön. Näin ollen kollektiivisen toiminnan teorian sovellusala tutkimuskentällä on aiempaa ajateltua laajempi.

Luonnonvaroja pitäisi kohdalla osana laajempaa tuotantojärjestelmää

Autton mukaan kollektiivisen toiminnan teorialla olisi enemmän annettavaa luonnonvarojen hallintaa problematiikkaan, jos luonnonvaroja kohdeltaisiin osana laajempaa tuotantojärjestelmää. Monimutkaisissa tuotantojärjestelmissä on tyypillisesti myös muita tuotantotekijöitä, joihin liittyy kollektiivisen toiminnan ongelmia. Näiden kollektiivisten ongelmien ratkaisu voivat lisätä varannonkäytön tehokkuutta ja siten edesauttaa ylikäyttöongelman kehittymistä. Edeltävä yhteistoiminta myös vaikuttaa varannonkäyttäjien kannustinrakenteeseen ja sitä myötä ylikäyttöongelmaan.

– Hieno esimerkki on pääoman turvaaminen saamelaisessa poronhoidossa. Suurien tokkien kasvattamisen mahdollistivat siidat eli usean poronhoitajan yhteenliittymät, jotka huolehtivat yhteisesti jäsentensä yksityisestä poro-omaisuudesta. Teoreettisessa mielessä kyseessä on klubi, joka tuottaa jäsenilleen hyödykettä tehokkaammin kuin nämä yksin kykenisivät. Ilman tehokasta pääoman turvaa suurien tokkien kasvattaminen olisi tuskin ollut mahdollista, Autto pohtii.

Väitöskirjatyö nostaa esiin myös yhteistoimintaongelmia, jotka liittyvät sanktiointiin ja valvontaan. Usein nämä järjestelmät perustuvat siihen, että varannonkäyttäjät valvovat ja sanktioivat toisiaan. Joissakin tapauksissa osa varannonkäyttäjistä voi kuitenkin parantaa asemaansa lopettamalla vertaisvalvonnan tai -sanktioinnin. Kärsijöiksi joutuvat ryhmän ulkopuoliset varannonkäyttäjät.

– Yhteistyön toisen puolen esille nostamisessa on oikeastaan kaksi pointtia. Ensimmäinen on se, että ylikäyttöongelmien olemassaolo ei välttämättä tarkoita sitä, että käyttäjät olisivat kykenemättömiä yhteistoimintaan. Toinen on se, että ylikäyttöongelmien ratkaiseminen vaatii niiden ymmärtämistä. Tämä puolestaan vaatii yhteistoiminnan roolin yksityiskohtaisempaa analysoimista luonnonvarojen hallinnassa, Autto kertoo.

Väitöskirja on englanninkielinen.

Tuotenumero:9789512959235
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Autto Hannu
Laajuus:89 s.
ISBN:9789512959235
Julkaisuvuosi:2014
Sarja:B osa 395
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl