Portfolio selection under directional return predictability

Hämäläinen Joonas

Monella sijoittajalla, niin tavallisella säästäjällä kuin ammattilaisellakin, on näkemys markkinoiden tai sijoituskohteiden kehityssuunnasta. On helpompi sanoa mielipide siihen, nouseeko vai laskeeko kohteen hinta tulevaisuudessa, kuin arvioida tuottojen odotusarvoja. Mutta kuinka muodostetaan tehokas sijoitussalkku tällaisessa tapauksessa – suuntaennusteiden valossa? Tähän kysymykseen tarjotaan vastaus tuoreessa väitöskirjassa.

KTM Joonas Hämäläisen väitöskirja tarjoaa uutta tietoa sijoitusportfolion muodostuksesta tilanteessa, jossa sijoittajalla on näkemys sijoituskohteiden tuottojen suunnasta. Väitöskirjassa kehitetään matemaattinen malli, jonka avulla voidaan selvittää, millaisilla painoilla sijoituskohteita tulisi pitää optimaalisen tuotto-riskisuhteen omaavassa salkussa.

– Perinteinen sijoitussalkun optimointi vaatii arviot sijoituskohteiden odotetuista tuotoista. Luotettavia arvioita on kuitenkin käytännössä hyvin vaikea tehdä, ja harva ammattilainenkaan pystyy antamaan tarkkoja lukuja tulevista tuotoista. Enemmänkin vallitseva tilanne käytännössä on sellainen, että sijoittajilla on näkemyksiä tulevien tuottojen suunnasta eli siitä, onko jokin kohde yli- tai aliarvostettu, Hämäläinen kertoo.

– Tätä tilannetta tarkastellessani huomasin, että emme tiedä vastausta siihen, kuinka optimaalinen salkku tulisi rakentaa suuntaennusteiden valossa. Niinpä kehitin mallin, jossa suuntaennusteet voidaan huomioida ja sijoittajalla ei tarvitse olla estimaatteja tuottojen odotusarvoista, Hämäläinen jatkaa.

Salkun muodostaminen muuttuu monella tapaa

Kehitetty malli implikoi, että suuntaennusteiden valossa salkku ei esimerkiksi hyödy negatiivisesta korrelaatiosta tuottojen välillä toisin kuin perinteisessä salkun muodostuksessa. Lisäksi tuottojen itseisarvojen välinen korrelaatio on uusi tekijä, joka vaikuttaa suoraan sijoitussalkun sisältämään riskiin. Tuloksista käy myös ilmi, että kohteiden volatiliteetilla eli hinnan heilahtelulla on suora yhteys salkun odotettuun tuottoon.

– Salkun muodostaminen muuttuu monella tapaa verrattuna perinteiseen malliin. Suuntaennusteiden huomioiminen tuo esille uusia ulottuvuuksia salkun muodostuksessa, Hämäläinen toteaa.

Salkkuun vaikuttavista tekijöistä Hämäläisen tutkimuksessa tarkastellaan laajemmin tuottojen itseisarvojen välistä korrelaatiota. Väitöskirjan sisältämä empiirinen tutkimus osoittaa, että osakemarkkinoilta on löydettävissä kohteita, joiden korrelaatioprofiilit ovat sopivia kehitetyn mallin mukaiseen sijoitussalkkuun.

– Huomionarvoista salkunvalinnan kannalta tässä uudessa mallissa on tuottojen korrelaation ja itseisarvojen korrelaation välinen suhde. Empiirisesti vaikuttaa siltä, että esimerkiksi osakemarkkinoilta olisi löydettävissä pareja, joilla tämä suhde on hyödyllinen salkunmuodostuksen kannalta, Hämäläinen kertoo.

Tieteellinen menetelmä, ei käytännön rahasampo

Väitöskirjassa kehitetty malli tarjoaa valmiin ratkaisun sijoittajalle, eli sitä voidaan soveltaa syöttämällä tarvittavat parametrit annettuihin kaavoihin ja ratkaisemalla optimaaliset painot.

– Sijoittajalla tulee tietysti olla näkemys kohteiden tuottojen suunnista ja näkemysten paikkansapitävyydelle yksinkertaiset todennäköisyyspohjaiset arviot, Hämäläinen selventää.

Väitöskirjassa myös arvioidaan kehitetyn mallin suorituskykyä simulaatioiden avulla sekä käyttämällä empiiristä aineistoa osakemarkkinoilta. Malli tuottaa muun muassa korkeampia tuotto-riskisuhdelukuja kuin yksinkertaisemmat vaihtoehtoiset menetelmät. Suuntanäkemysten paikkansapitävyyden arviointi käytännössä tulee kuitenkin tehdä huolellisesti, jotta mallilla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia.

– On hyvä huomata, että mikään viisasten kivi tai rahasampo tämä kehitetty malli ei ole, vaan kyseessä on tieteellinen menetelmä tehokkaan tuotto-riskisuhteen omaavan sijoitussalkun muodostamiseen. Saavutettava hyöty käytännössä riippuu sijoittajasta ja tämän näkemysten laadusta, Hämäläinen muistuttaa.

Väitöskirja on englanninkielinen