SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Controversial issues and new trends in elective laparoscopic cholecystectomy

Lill Sven

Potilaalle suositellaan yleensä sappirakon poistoa, jos hänellä on sappikiviä ja vatsaoireita, joille ei ole osoitettavissa muuta syytä. Samaan aikaan tiedetään, että vatsaoireiden ja sappikivien syy-yhteys on useimmiten epävarma, varsinkin lieväoireisilla potilailla.

– Päätimme selvittää, kuinka usein vatsavaivat jatkuvat sappileikkauksen jälkeen, ja esiintyykö niitä enemmän potilailla, joilla on lieviä oireita, Sven Lill sanoo.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että oireet jatkuivat jopa 37 prosentilla potilaista. Oireiden uusiutumisriskissä väittelijä ei havainnut oleellista eroa lievistä ja voimakkaista vatsaoireista kärsivien potilaiden välillä.

– Tutkimuksemme tulos korostaa tarvetta huolellisempaan vatsakipujen diagnostiikkaan ennen lopullista leikkauspäätöstä. On myös tärkeää kertoa potilaille, että vatsakivut saattavat johtua sappikivien sijaan esimerkiksi toiminnallisista vatsavaivoista, varsinkin lieväoireisilla potilailla, Lill toteaa.

Uusi leikkausmenetelmä lisäsi haavatulehdusten määriä

Lill tarkasteli väitöstutkimuksessaan uuden, neljän portin sijaan yhden portin kautta tehtävän tähystysleikkauksen soveltuvuutta sappirakon poistoon. Yhden portin leikkausmenetelmän tiedetään olevan teknisesti haastavampi, mutta toimenpideporttien pienemmän lukumäärän uskotaan aiheuttavaan vähemmän leikkauksenjälkeistä haavakipua ja haavakomplikaatioita.

– Uusi menetelmä osoittautui käyttökelpoiseksi, eikä sen käyttöönottoon liittynyt vakavia komplikaatioita. Silti haavatulehdusten määrä näytti vastoin odotuksia lisääntyvän yhden portin kautta tehtyjen sappileikkauksien jälkeen, Lill sanoo.

Väitöstutkimuksessa sappirakko poistettiin yhden portin tähystysleikkauksella 51:ta potilaalta.

Sappitievaurioita esiintyy leikkausten yhteydessä vähän

Tähystyskirurgia syrjäytti avotoimenpiteet sappileikkauksissa 1990-luvulla, ja tähystysten yleistymisen myötä luovuttiin myös sappiteiden varjoainekuvauksesta leikkauksen yhteydessä. Koska varjoainekuvauksen uskotaan vähentävän sappitievaurioiden riskiä, Lill oli kiinnostunut sappitievaurioiden määrästä aineistossaan.

Kävi ilmi, että tähystysleikkauksissa sappitievaurioiden riski on pysynyt pienenä, vaikka rutiininomaisesta varjoainekuvantamisesta on luovuttu.

– Tutkimuksemme mukaan sappitievaurioita esiintyy ilman sappiteiden kuvantamista vain pienellä osalla potilaista, 0,5 prosentilla. Tulos on rohkaiseva, koska vertailussa se ei eroaa tutkimuksista, joissa on käytetty sappiteiden kuvantamista, Lill sanoo.

Lill halusi tutkimuksessaan kiinnittää huomiota myös iäkkäiden potilaiden leikkaustuloksiin. Yli 75-vuotiailla potilailla esiintyi enemmän leikkauskomplikaatioita ja he viettivät pidempiä aikoja sairaalassa verrattuna nuorempiin potilaisiin.

– Vakavia, kuolemaan johtavia komplikaatioita ei kuitenkaan esiintynyt ja 80 prosenttia iäkkäistä potilaista oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä leikkaustuloksiin, Lill kertoo.

Väitöstutkimuksessa analysoitiin Turun kaupungin kirurgisessa sairaalassa vuosina 1992–2001 valinnaisaikaisesti 1101 potilaalle tehtyjen sappirakon tähystysleikkauksien tuloksia.

Väitöskirja on englanninkielinen

Tuotenumero:9789512966332
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Lill Sven
Laajuus:99 s.
ISBN:9789512966332
Julkaisuvuosi:2016
Sarja:D osa 1256
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl