SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Kuolemantekoja. Naisten itsemurhat 1800-luvun jälkipuolen tuomioistuinprosesseissa

Salmela Anu

Anu Salmela toteaa väitöstutkimuksessaan, että naisten itsemurhat eivät palautuneet oikeuskäsittelyissä yksinomaan psykologisiin tekijöihin, vaan hahmottuivat moninaisiksi, materiaalisia ja jopa ei-inhimillisiä ulottuvuuksia saaneiksi ilmiöiksi.

– Naisten itsemurhat saattoivat jäsentyä hyvinkin ruumiillisiksi, sairauksien tai kipujen takia tehdyiksi teoiksi. Jäsentymiseen vaikuttivat näin ollen paitsi psyykkiset ja inhimilliset myös ei-inhimilliset ja materiaaliset tekijät. Esimerkiksi ruumiinavauksissa ruumiit ja niiden ominaisuudet vaikuttivat keskeisesti siihen, millaiseksi teoksi itsemurha määrittyi. Tämä haastaa näkemykset, joiden mukaan itsemurha oli inhimillinen ja diskursiivinen teko, sanoo ruumiinavaus- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoja analysoinut Salmela.

Kohdun poikkeamien ja kuukautisten uskottiin aiheuttavan naisille psyykkisiä häiriöitä

Väitöstutkimus osoittaa, että itsemurhien liittäminen psyykeen johtui tekoa säädelleistä laeista, jotka erottivat vakain tuumin ja mielenhäiriössä tehdyt itsemurhat toisistaan.

Täysijärkisiksi katsotut itsemurhaajat tuli kirkkolain mukaan haudata poikkeavin menoin, mielenhäiriöiset tavanomaiseen tapaan. Näin ollen lait ohjasivat teon tulkintaa ja kytkivät itsemurhat mielenterveyteen. Lakien ohella sukupuoli vaikutti itsemurhan määrittymiseen.

– Vaikka ruumiinavauksia tehneet lääkärit pitivät itsemurhien syynä useimmiten aivojen poikkeamia, he saattoivat selittää niitä myös kuukautisten ja kohdun poikkeamien aiheuttamilla psyykkisillä häiriöillä. He saattoivat myös kommentoida emättimen kokoa ja tarkistaa, oliko siveyden sinetiksi oletettu immenkalvo paikallaan. Tällaiset toimenpiteet eivät kuuluneet ruumiinavauksen varsinaisiin tehtäviin, mielentilan ja kuolinsyyn selvittämiseen. Tuomioistuimissa taas itsemurhan jäsentymiseen vaikuttivat naiseutta koskeneet käsitykset, jolloin normatiivista naiseutta rikkoneiden naisten itsemurhiin suhtauduttiin ankarammin kuin ihanteet täyttäneiden naisten, Salmela kertoo.

Ruumiinavauksiin ja tuomioistuimiin päätyivät ennen muuta alaluokkaisten naisten itsemurhat.

– On mahdollista, että ylemmät luokat välttivät tuomioistuinprosessin turvautumalla perhelääkäriin, joka totesi itsemurhan mielenhäiriössä tehdyksi. Lisäksi viranomaiset saattoivat olla haluttomia viemään ylempien luokkien itsemurhia oikeuteen. Myös selitystavat olivat luokkasidonnaisia. Keskiluokkaiset lääkärit liittivät itsemurhat psyykkisiin häiriöihin, alaluokka taas psyykkisten sairauksien ohella fyysisiin sairauksiin ja kipuihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä työkykyinen ruumis takasi 1800-luvun jälkipuolella elannon. Jos ruumis lakkasi toimimasta, yksilö saattoi kokea olevansa taakka yhteisölle. Toisaalta kipulääkkeitä ei myöskään ollut eikä sairaanhoito ollut kaikkien ulottuvilla, jolloin kuolema määrittyi kärsimyksen lopettaneeksi lääkkeeksi, Salmela toteaa.

Väittelijä suuntaa kohti ei-ihmiskeskeistä historiankirjoitusta

Salmelan tutkimuksen teoreettinen pohja on uusmaterialismissa, fyysikko-filosofi Karen Baradin toimijuusrealismissa. Historiantutkimuksessa sitä ei ole aiemmin tässä laajuudessa sovellettu.

– Kehitän tutkimuksessani lukutapaa, joka huomioi ihmisten lisäksi ei-inhimilliset ja materiaaliset toimijat. Ymmärrän historian materian ja diskurssin sekä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden kytkeytymisissä muotoutuvaksi ilmiöksi. Historia ei tällöin pelkisty ihmisen rationaaliseen, tavoitteelliseen toimintaan. Ihminen on pikemminkin yksi toimija muiden toimijoiden joukossa, Salmela summaa.

Tuotenumero:9789512968763
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Salmela Anu
Laajuus:223 s.
ISBN:9789512968763
Julkaisuvuosi:2017
Sarja:C osa 440
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl