SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Hip Fracture Patients' care and Predictors of Outcomes During Orthogeriatric Collaboration - A Population Based Study

Pajulammi Hanna

Pajulammin väitöstutkimus pohjaa Seinäjoen keskussairaalassa vuosina 2007–2015 hoidettujen yli 65-vuotiaiden lonkkamurtumapotilaiden tietoihin. Lonkkamurtumapotilaiden ortogeriatrinen eli ortopedin ja geriatrin yhteistyöhön pohjautuva hoitotapa aloitettiin Seinäjoen keskussairaalassa vuonna 2007.

– Lonkkamurtuman ja sitä seuranneen leikkauksen läpikäyvä iäkäs, monisairas ja monilääkitty potilas on lääketieteellisesti vaativa hoidettava. Potilaiden hoitoa ja ennustetta voidaan parantaa ottamalla geriatri ja geriatrinen hoitotiimi mukaan akuuttivaiheen sairaalahoitoon, Pajulammi kertoo.

Ortogeriatrisen yhteistyön aikana kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi yleistyi Seinäjoen keskussairaalassa, ja hoitopolun kirjallisia ohjeita punasolujen siirrosta sekä varhaisesta virtsakatetrin poistosta noudatettiin paremmin, kun geriatri osallistui hoitoon. Lisäksi geriatrin hoitamien potilaiden kuolleisuus oli pienempi kuin muilla potilailla.

– Vaikka ortogeriatrisella hoitotavalla saavutettiin pienempi kuolemanriski koko ortogeriatrisessa potilasryhmässä, on tärkeä huomata, että myös tiettyjen korkean riskin potilaiden ennustetta voidaan huomattavasti parantaa yhdistämällä perinteiseen ortopedin toteuttamaan hoitoon geriatrinen osaaminen.

Virtsakatetrin poisto sairaalahoitojakson aikana madaltaa kuolemanriskiä

Iäkkäistä lonkkamurtumapotilaista joka neljäs kuolee murtumaa seuraavan vuoden aikana. Kokonaisvaltaisen geriatrisen arvion kuolleisuutta alentava vaikutus ilmeni erityisesti potilailla, joilla oli munuaisten vajaatoiminta, monilääkitys tai muistisairaus.

– Lonkkamurtuman jälkeinen kuolemanriski on suurempi niillä potilailla, joilla oli vähintään keskivaikea munuaisten vajaatoiminta tai enemmän kuin kolme lääkettä päivittäisessä käytössä. Virtsakatetrin poisto sairaalahoitojakson aikana oli yhteydessä vähäisempään toimintakyvyn menetykseen ja matalampaan kuolleisuuteen. Kuolemanriskiä lisäävät tekijät olivat siis juuri niitä samoja, joihin ortogeriatrinen hoito vaikutti, Pajulammi toteaa.

Tutkimuksessa selvisi myös, että toimintakyvyiltään parhailla  potilailla oli suurin riski alentuneeseen liikuntakykyyn sekä tuetumman asumismuodon tarpeeseen lonkkamurtuman jälkeen.

– Näille potilaille olisi erityisen tärkeää suunnitella ja toteuttaa tehokas ja riittävän pitkäkestoinen kuntoutus, jotta lonkkamurtuman sairastamisen pysyvät vaikutukset potilaan elämään jäisivät vähäisemmiksi ja yhteiskunnalle avuntarpeesta ja hoivasta koituvat kustannukset pienemmiksi, Pajulammi summaa.

Väitöskirja on englanninkielinen

Tuotenumero:9789512970056
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Pajulammi Hanna
Laajuus:138 s.
ISBN:9789512970056
Julkaisuvuosi:2017
Sarja:D osa 1315
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl