Physicians' views on palliative care and assessment of symptoms of non-small cell lung cancer patients

Silvoniemi Maria

Parantumattomasti sairaita hoitavien lääkäreiden palliatiivisen eli oireenmukaisen hoidon osaamisessa on kehitettävää ja lääkärit tarvitsevat enemmän koulutusta aiheesta. Tehokasta oirehoitoa tarvitsevat monet vakavasti sairaat, mutta erityisesti keuhkosyöpää sairastavat potilaat, joiden sairaus todetaan usein vaiheessa, jossa tauti on levinnyt ja parantavaa hoitoa ei ole tarjolla.

Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan LL Maria Silvoniemi kartoitti lääkäreiden näkemyksiä palliatiivisesta hoidosta ja eutanasiasta sekä ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavien potilaiden oireita ja elämänlaatua solunsalpaajahoidon aikana.

Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa suomalaisille lääkäreille tehtiin kyselytutkimus elämän loppuvaiheen hoidosta. Tutkimuksessa selvisi, että parantumattomasti sairaiden potilaiden oireiden hoidon osaamisessa on puutteita ja että lääkärit tarvitsevat tässä lisäkoulutusta.

– Erityisesti kivun hoidon osaaminen koettiin puutteelliseksi. Neljäsosa lääkäreistä ilmoitti joskus kokevansa epävarmuutta tilanteessa, jossa joutuu kohtaamaan parantumattomasti sairaan tai kuolevan potilaan, Silvoniemi kertoo.

Työssään parantumattomasti sairaita hoitavista erikoislääkäreistä vain 19 % kannatti eutanasian laillistamista. Suurin osa lääkäreistä arvioi, että asianmukainen ja riittävä palliatiivinen hoito voisi vähentää potilaiden mahdollisia eutanasiatoiveita.

Kivun voimakkuus yhteydessä elinaikaan

Väitöskirjan toisessa osiossa ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavien potilaiden oireita kartoitettiin kuuden kuukauden tutkimusjaksolla solunsalpaajahoidon aikana. Kipu, yskä, hengenahdistus, väsymys ja unettomuus olivat potilaiden tärkeimmät oireet.

– Potilaiden elämänlaatu oli heikentynyt hoidon aloituksen aikaan. Naisilla elämänlaatu oli tutkimusjakson aikana parempi ja kipua oli vähemmän kuin miehillä. Kivun voimakkuus lisääntyi tutkimusjakson aikana, erityisesti miehillä, ja fyysinen toimintakyky heikkeni, Silvoniemi sanoo.

Kivun voimakkuus oli myös yhteydessä elinaikaan. Mitä enemmän kipua potilaalla oli, sitä lyhyempi oli myös elinajanodote. Lisäksi alentunut sosiaalinen toimintakyky ennusti lyhyempää elinaikaa.

Hoidon kulmakivenä säännöllinen oireiden mittaaminen

Oireiden kartoittaminen säännöllisesti kyselylomaketta käyttäen on tärkeää potilaan hoidon kannalta. Tutkimuksessa käytettiin Edmonton Symptom Assessment Scale (ESAS) -kyselyä. Tutkimus osoitti kyselyn mittaavan oireita luotettavasti ja soveltuvan hyvin päivittäiseen käyttöön potilashoidossa.

– Keuhkosyövän hoitoa tulisi arvioida elinaikahyödyn lisäksi oireiden lievittymisen ja elämänlaadun näkökulmasta. Hoidon laatua voitaisiin parantaa lääkäreiden koulutuksen lisäämisellä ja säännöllisen oirekartoituksen avulla, Silvoniemi päättää.

Väitöskirja on englanninkielilnen