Inhaled xenon neuro- and cardioprotection following out-of-hospital cardiac arrest - A randomized controlled trial

Arola Olli

Sydänpysähdystä seuraava aivojen hapenpuutevaurio johtaa usein kuolemaan tai merkittävään neurologiseen vaurioon. Joka kolmas onnistuneesti elvytetty sydänpysähdyspotilas kuolee kaikista hoitoyrityksistä huolimatta. LL Olli Arolan Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa verrattiin kammiovärinästä elvytettyjen sydänpysähdyspotilaiden tehohoidossa ksenonin ja jäähdytyshoidon yhdistelmää pelkkään jäähdytyshoitoon, jonka on todettu aiemmin vähentävän elvytetyn aivovauriota.

Ksenon on anestesiakaasu, jonka on todettu eläintutkimuksissa vähentävän sekä kokeellista aivoinfarkti- että sydäninfarktivauriota. Ksenonin ja jäähdytyshoidon yhdistelmä vähentää vauriota enemmän kuin kumpikaan yksin. Jäähdytyshoidossa tai tavoitteellisessa lämpötilan hallinnassa puolestaan tutkittavan ruumiinlämpö lasketaan tarkoituksellisesti 33–36 asteeseen vuorokauden ajaksi. Olli Arolan väitöstutkimuksessa 110 kammiovärinästä elvytettyä sydänpysähdyspotilasta sai joko ksenonin ja jäähdytyshoidon yhdistelmää tai pelkkää jäähdytyshoitoa. Muu tehohoito oli samankaltaista.

Tutkimuksessa hapenpuutteen aiheuttamaa aivovauriota arvioitiin potilaan normaaliin lämpötilaan lämmittämisen jälkeen aivojen magneettitutkimuksen diffuusiotensorikuvauksella, jossa fraktioitu anisotrofia -arvo (FA) kuvastaa aivojen valkean aineen vauriota. 

– Yhdistelmähoitoa saaneilla FA oli merkitsevästi korkeampi, mikä viittasi pienempään vaurioon ja valkean aineen hermoratojen parempaan säilymiseen verrattuna kontrollipotilaisiin. Matala FA taas ennusti potilaan menehtymistä puolen vuoden seurannan aikana, Arola kertoo.

Sydänlihasvaurion kehittymistä pystyttiin rajoittamaan

Sydänpysähdyksen aiheuttaa usein akuutti sepelvaltimotukos, joka voi johtaa merkittävään sydänlihasvaurioon. Arolan väitöstutkimuksessa sydänlihasvaurion määrä arvioitiin määrittämällä proteiini troponiini-T:n (TnT) arvo sydänpysähdystä seuraavien kolmen hoitovuorokauden aikana. 

– Yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla TnT-arvon nousu oli merkitsevästi pienempi, mikä käytännössä tarkoittaa, että jäähdytyshoitoon yhdistetty hengitetty ksenon rajoitti kehittymässä olevan sydänlihasvaurion kokoa, Arola sanoo. 

Käytettyjen lääkkeiden, kuten verenpaineen tai anestesian ylläpitoon tarvittavien lääkkeiden, määrät erosivat tutkimusryhmien välillä toisistaan, mutta eivät monimuuttuja-analyysissä selittäneet TnT-arvojen muutosta. Sepelvaltimoiden toimenpiteiden (pallolaajennus ja/tai verkkoputken asennus) määrä oli sama kummassakin tutkimusryhmässä.

– Jäähdytyshoidon aloittamisen jälkeen kammiovärinäelvytettyjen sydänpysähdyspotilaiden jatkohoidossa ei ole juurikaan tapahtunut edistystä, Arola toteaa.

Sydänlihassolujen vaurioita

Tulokset viittaavat siihen, että hapenpuutteen aiheuttamaan vaurioon aivoissa ja sydänlihaksessa voidaan vaikuttaa elvytystä seuraavan tehohoidon aikana. 

– Ksenon on luonnonaine, joka on harvinaisuutensa ja työlään tislausprosessinsa takia suhteellisen kallista. Mikäli nyt tehdyt havainnot voidaan vahvistaa jo käynnissä olevan isomman faasi III -tutkimuksen avulla, käsillä on kuitenkin merkittävä uusi hoito, joka parantaa sydänpysähdyksestä elvytettyjen potilaiden ennustetta ja vähentää neurologista vammautumista, Arola tiivistää. 

Sydänpysähdyksen jälkeinen sydän- ja aivovaurio ovat globaalisti niin yleisiä, että mikä tahansa vaurioon vaikuttava hoitotoimi on omiaan estämään tuhansia kuolemia. Hengitettävä ksenon on käytännössä lähes ihanteellinen anestesia-aine, joka takaa vakaan verenkierron ja hengityksen ilman käytännössä minkäänlaisia sivuvaikutuksia. 

– Vuorokauden mittainen ksenon-anestesia sydänpysähdyksen jälkeen maksaa n. 1000 euroa, joka on pieni hinta siitä, että sydänkuoleman kokenut pystyy palaamaan entiseen, itsenäiseen elämäänsä, Arola huomauttaa.

Arolan väitöskirja on tehty Turun yliopistollisen keskussairaalan Totek-toimialueella (leikkaustoiminta, tehohoito, kivunhoito, ensihoito ja hengitystuki) yhteistyössä Tyks Sydänkeskuksen sekä Turun yliopiston neurologian, radiologian ja kardiovaskulaarilääketieteen oppialojen kanssa.

Väitöskirja on englanninkielinen