SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

The Philological-Pragmatic Approach: A Study of Language Choice and Code-Switching in Early Modern English School Performances

Mäkilähde Aleksi

Monikielinen kielenkäyttö on yleinen piirre Britannian uuden ajan alun (n. 1500–1700) teksteissä. FM Aleksi Mäkilähde esittää Turun yliopistossa tarkastettavassa englannin kielen väitöstutkimuksessaan, että tällaiset kielenkäyttötavat opittiin jo koulutasolla.

Aleksi Mäkilähde tarkasteli väitöstutkimuksessaan latinan-, englannin- ja kreikankielisiä puheita ja näytelmiä, joita esitettiin Canterburyn katedraalikoulussa vuosien 1665–1684 välisenä aikana. Esitykset olivat tyypillisesti monikielisiä, eli niissä käytettiin vähintään kahta näistä kielistä. Tutkimuksessa selvitettiin syitä sekä siihen, miksi jossain tilanteessa valittiin tietty kieli, että siihen, miksi yhden tilanteen aikana käytettiin useita eri kieliä. Jälkimmäistä ilmiötä kutsutaan koodinvaihdoksi.

– Monikielisyydellä saatetaan tarkoittaa arkipuheessa ainoastaan niitä tilanteita, joissa henkilö on omaksunut lapsuudessa useita äidinkieliä. Laajemmassa mielessä monikielisyys on kuitenkin monien meidän arkista elämäämme: luemme tekstejä, katsomme videoita ja kuuntelemme musiikkia eri kielillä. Lisäksi omaksumme vieraita kieliä muodollisissa opetustilanteissa tai vaikkapa itseopiskelun kautta. Monet myös käyttävät puheessaan koodinvaihtoa, esimerkiksi englanninkielisiä sanoja ja ilmauksia suomenkielisen puheen joukossa. Nämä ilmiöt eivät ole uusia; niistä löytyy esimerkkejä tuhansien vuosien ajalta, Turun yliopistossa väittelevä Aleksi Mäkilähde sanoo.

Kieli vaihtuu monien eri syiden vuoksi

Mäkilähde toteutti tutkimuksensa yhtäältä kartoittamalla eri esityksissä kielen valintaan liittyviä seikkoja ja toisaalta selittämällä jokaisen aineistossa esiintyvän yksittäisen koodinvaihdon. Tulosten perusteella koodinvaihtoa käytettiin esimerkiksi sosiaalisten roolien luomiseen ja ylläpitämiseen, tekstin jäsentämiseen sekä muiden kielellisten tekojen mahdollistamiseen. 

Joissain tilanteissa kielen valinnan taustalla taas olivat esimerkiksi koulun säännöt tai tekstilajin vaatimukset. Toisaalta koodinvaihto saattoi joskus olla ikään kuin jonkin muun teon sivutuote tai jopa puhdas lipsahdus.

– Erityisen yleisiä olivat tapaukset, joissa käytetty ilmaus oli lainaus koulukieliopista tai joltain koulussa luetulta antiikin auktorilta kuten Vergiliukselta tai Homerokselta. Myös tekniset termit olivat yleisiä. Vastaavaa kielenkäyttöä esiintyy samalla aikakaudella esimerkiksi saarnoissa ja kirjeissä. Tutkimukseni perusteella näyttää siis siltä, että tällaiset kielenkäyttöstrategiat opittiin jo koulutasolla.

Yhdistelmä filosofista pohdintaa ja empiiristä tutkimusta

Mäkilähde laati työssään filosofisen ja menetelmäopillisen kuvauksen kehittämästään lähestymistavasta, ja tämän analyysin pohjalta rakennettua viitekehystä hän sovelsi empiirisissä analyyseissa. Esimerkiksi analyysi tekojen rakenteesta loi pohjan tutkimuksessa käytettyyn koodinvaihtojen funktioiden luokitteluun.

– Kahden erilaisen näkökulman yhdistäminen tutkimuksessani oli antoisaa ja hedelmällistä. Toivon tämän innostavan muitakin oman alani tutkijoita syventymään tarkemmin tieteenalan filosofisiin ja menetelmäopillisiin kysymyksiin, Mäkilähde päättää.

Väitöskirja on englanninkielinen

Tuotenumero:9789512978878
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Mäkilähde Aleksi
Laajuus:382 s.
ISBN:9789512978878
Julkaisuvuosi:2019
Sarja:B osa 499
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl