Osallistumisorientaatioiden yhteydet oppimisen motivaatiotekijöihin. Erään kesäyliopiston opiskelijoiden oppimisen käsityksiä avaamassa

Javanainen Ritva

Valtiotieteiden ja kasvatustieteiden maisteri Ritva Javanainen etsi tutkimuksessaan vastauksia siihen, mistä osatekijöistä opiskelijoiden osallistumisorientaatiot, oppimismotivaatio, uramotivaatio ja opiskelun koettu vaikuttavuus muodostuivat. Hän tutki myös osallistumisorientaatioiden yhteyksiä oppimisen motivaatiotekijöihin.

– Oppimisorientaatio oli painottuvin ja merkittävin osallistumisorientaatio. Opiskeluun motivoi kognitiivinen kiinnostus ja tiedon halu. Oppimisorientaatio oli suoraan yhteydessä sekä oppimismotivaatioon että opiskelun koettuun vaikuttavuuteen. Oppimisorientoitunut oppija koki koulutuksen mielenkiintoisena, tärkeänä, hyödyllisenä ja arvokkaana. Opiskelulla oli vaikutuksia ammattitaidon kehittymiseen, tiedolliseen aktivoitumiseen ja ammattiaseman parantamiseen, Javanainen kertoo.

Yksi tutkimukseen osallistuneita kiteytti asian todeten ”En käsitä opiskelua muuksi kuin ongelmanratkaisuksi, pohdinnaksi, mielenkiintoisten asioiden selvittämiseksi”.

– Toiseksi vahvimpana osallistumisorientaationa painottui päämääräorientaatio. Sillä oli suora yhteys uramotivaatioon. Päämääräorientoituneelle opiskelijalle muutos oli voimakas motivaatiotekijä, ammatillinen tilanne edellytti uuden oppimista, Javanainen sanoo.

Päämääräorientoituneessa tilanteessa opiskeluihin johdattivat ulkoinen tavoiteorientaatio ja hyötymotiivit. Opiskelun vaikuttavuus ilmeni uralla etenemisenä ja myös työpaikan säilyttämisenä. Sinnikäs urasuuntautuja asetti Javanaisen tutkimuksen mukaan itselleen haastavia tavoitteita kohdistaen oman tahdonvoimansa ja energiansa niiden saavuttamiseksi.

– Päämääräorientoituneen rinnalla lähes yhtä vahvana painottui toimintaorientaatio. Toimintaorientoitunut opiskelija haki koulutustilaisuuteen osallistumisestaan älyllisesti ja sosiaalisesti stimuloivaa ja kehittävää toimintaa vastapainoksi turbulenttiselle ja kilpailuintensiiviselle työlle. Toimintahakuisen opiskelun vaikuttavuus ilmeni itsetutkiskelun kehittymisenä, psykososiaalisen hyvinvoinnin lisääntymisenä ja ”irti pääsynä tavanomaisista ympyröistä”.  

Opettajankoulutuslaitokselle väitöstutkimuksensa tehnyt Javanainen keräsi aineistot vuosina 2008–2009. Tutkimukseen osallistui 223 Kymenlaakson kesäyliopiston avoimeen yliopisto-opetukseen, ammatillisesti pätevöittäviin koulutusohjelmiin ja ammatillisesti täydentäviin lyhytkursseihin osallistuneilta opiskelijoilta. Hän toteaa tutkimuksen olevan oman aikansa kuvaus, mutta on edelleen ajankohtainen.

– Kaikille koulutustasoille kohdistuvat taloudelliset ja sisällölliset muutokset ovat lisääntyneet tutkimusaineiston keräämisen jälkeen. Ammatillinen täydennyskoulutus elää kiivaasti muuttuvassa työelämässä ja pyrkii tuomaan ajankohtaisia sekä tulevaisuuteen tähtääviä koulutuksia itseään ajantasaisilla tiedoilla varustamaan pyrkivien yksilöiden ulottuville. Tiedollisten valmiuksien lisäksi yleiset työelämävalmiudet vaativat jatkuvaa päivittämistä ja uudistamista, Javanainen sanoo. 

Elinikäisen oppimisen diskurssi viestittää Javanaisen mukaan yksilön omaa vastuuta menestyksestään ja opintoja koskevien sijoitustensa kannattavuudesta globaalissa, eurooppalaisessa ja suomalaisessa työelämässä. 

– Näin ollen koulutukseen ja opiskeluun osallistumisen orientaatiot ja oppimisen motiivit, mihin tavoitteisiin tietotaitoa transformoidaan, miksi koulutukseen osallistutaan, ovat valideja edelleen ja tulevaisuudessa. 

Väitöstyöllään Javanainen muistuttaa, että esteitä ei ole oppimiselle ja sielun varustaminen tiedolla palkitsee, sillä Oppineella ihmisellä on rikkautensa aina mukanaan (Homo doctus in se semper divitias habet)

– Varusta sieluasi tiedolla, älä lakkaa oppimasta! (Instrue praeceptis animum, ne discere cessa!) näin valisti jo ammoin Cato vanhempi, Javanainen toteaa.