Like parent, like child? The role of resources and life events from the intergenerational perspective

Väitöstutkimuksessaan Kailaheimo-Lönnqvist on ottanut huomioon resursseina muun muassa vanhempien koulutustason sekä tulot että ammatillisen aseman, elämäntapahtumina puolestaan esimerkiksi pariutumisen, avioeron ja vanhemman kuoleman. Tulemilla Kailaheimo-Lönnqvist viittaa esimerkiksi yksilön saavutettuun koulutukseen, ammattiasemaan ja liiton purkautumiseen.

– Elämäntapahtumat ja resurssit ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa, sillä esimerkiksi positiivisten elämäntapahtumien myötä yksilö yleensä saa lisää resursseja ja negatiivisten elämäntapahtumien myötä menettää niitä. Vastaavasti korkeat resurssit ovat yleensä yhteydessä positiivisiin elämäntapahtumiin ja matalat taas negatiivisiin elämäntapahtumiin, Kailaheimo-Lönnqvist sanoo.

Lapsien kohdalla tärkeimpiä resurssien tarjoajia ovat omat vanhemmat, mutta Kailaheimo-Lönnqvist osoitti tutkimuksessaan, että omien vanhempien lisäksi myös puolison vanhemmilla on merkitystä.

– Puolison vanhempien korkeat resurssit ovat positiivisesti yhteydessä yksilön urakehitykseen. Tosin puolison vanhempien resursseista näyttivät hyötyvän vain ne, joiden omilla vanhemmilla oli korkeat resurssit, Kailaheimo-Lönnqvist sanoo.

Toisessa osatutkimuksessa tutkija havaitsi, että vanhempien avioero lisäsi henkilön oman avio- tai avoeron riskiä, ja riski kasvoi yhä suuremmaksi, jos pariskunnan molemmat puolisot ovat kokeneet vanhempien avioeron.

– Elämäntapahtuman ajankohdalla vaikutti myös olevan merkitystä: jos lapsi oli nuori vanhemman kuollessa, oli sillä selkeämpi yhteys matalampaan koulutukseen. Tutkimukseni mukaan tämä lapsen iän mukainen yhteys ei vaihdellut vanhempien resurssien mukaan eli vanhempien korkeat resurssit eivät pystyneet kompensoimaan vanhemman menetystä, Kailaheimo-Lönnqvist sanoo.

Hän havaitsi väitöskirjassaan myös, että vanhempien resursseilla on yhteys lapsen tulemiin työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen: lapset, joilla on korkeat vanhempien resurssit, olivat muita useammin töissä tai opiskelemassa kahden vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeestä.

– Vaikuttaa siis siltä, että vanhempien korkeat resurssit saattavat auttaa lasta myös työkyvyttömyyden kohdatessa.

Sanna Kailaheimo-Lönnqvistin väitöskirja tarjoaa tietoa elämäntapahtumien ja resurssien yhteydestä.

– Negatiivisten elämäntapahtumien kohdatessa tulisi tarjota laajemmin ehkäisevää palvelua ja informaatiota erityisesti niille perheille, joilla on matalat resurssit. Tällä tavoin erot lasten tulemissa perhetaustan mukaan voisivat kaventua, Kailaheimo-Lönnqvist sanoo.

Väitöskirja on englanninkielinen