Prenatal and perinatal risk factors of ADHD – A population-based register study

Minna Sucksdorffin laaja väestöpohjainen tapaus-verrokkitutkimus käsitti yhteensä 49 534 lasta, joista 10 409 oli saanut ADHD-diagnoosin vuoden 2011 loppuun mennessä. Tutkittavat olivat syntyneet Suomessa vuosina 1991–2005. Tutkimuksessa hyödynnettiin valtakunnallisia rekistereitä. 

Sucksdorff osoitti, että mitä varhaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy, sitä suurempi on hänen riskinsä saada myöhemmin ADHD. Lievästi kohonnut riski oli nähtävissä vielä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa syntyneillä verrattuna aivan täysiaikaisena syntyneisiin. 

– Lisäksi sikiön huono kasvu lisäsi myöhempää ADHD-riskiä. Kohonnut riski voitiin osoittaa jo ennen perinteisesti käytettyjä huonon kasvun kategorioita. ADHD-potilailla oli verrokkeja useammin myös matalammat Apgar-pisteet vastasyntyneenä, Sucksdorff kertoo. 

Nikotiinialtistus ja äidin D-vitamiinivaje ovat yhteydessä ADHD-riskiin

Kahdessa Sucksdorffin osatyössä, joissa äitien raskaudenaikaisista verinäytteistä analysoitiin nikotiinialtistumista ja D-vitamiinitasoja, keskityttiin vuosina 1998–1999 syntyneisiin tapaus-verrokkipareihin. Tämän aineiston muodosti 2 158 lasta. 

Sucksdorff osoitti, että mitä suurempi äidin veren nikotiinipitoisuus oli alkuraskaudessa, sitä suurempi oli lapsen ADHD-diagnoosin riski myöhemmin elämässä. Voimakas nikotiinialtistus nosti lapsen ADHD-riskin yli kaksinkertaiseksi verrattuna nikotiinille altistumattomiin.

– Yhteyttä sikiöaikaisen nikotiinialtistuksen ja diagnosoidun ADHD:n välillä ei ollut aiemmin todennettu käyttämällä äidin raskaudenaikaisia verinäytteitä. Aiemmat tutkimukset ovat perustuneet äitien omaan ilmoitukseen mahdollisesta tupakoinnista, Sucksdorff sanoo.

Sucksdorffin tutkimus osoitti myös äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinivajeen olevan yhteydessä lapsen lievästi kohonneeseen ADHD-riskiin. 

– Kyseessä on ensimmäinen väestötason tutkimus, joka selvitti yhteyttä äidin alkuraskauden veren D-vitamiinipitoisuuden ja lapsen diagnosoidun ADHD:n välillä. Tutkimuksen raskaudet sijoittuivat aikakaudelle ennen nykyistä raskaana olevien äitien D-vitamiinisuositusta, ja pitoisuudet olivatkin hyvin matalia, Sucksdorff taustoittaa. 

– Äidin raskaudenaikainen tupakointi tai D-vitamiinivaje tuskin kuitenkaan yksinään selittävät lapsen ADHD-diagnoosia, mutta tämänkaltaiset altisteet voivat myötävaikuttaa riskiin esimerkiksi perimän ja sosiaalisten tekijöiden rinnalla, Sucksdorff huomauttaa. 

Riskitekijöiden ymmärtäminen on tärkeää 

Sucksdorff löysi yhteyksiä myös muiden raskausajan ja vastasyntyneisyyskauden tapahtumien ja ADHD:n välillä. ADHD-diagnoosin saaneet lapset olivat hieman verrokkeja useammin syntyneet suunnitellulla keisarileikkauksella, käynnistetyllä synnytyksellä, olleet perätilassa tai tarvinneet hoitoa vastasyntyneiden teho-osastolla. 

– Tulokset antavat tukea sille, että geneettisen alttiuden lisäksi epäsuotuisilla raskaudenaikaisilla ja varhaisvaiheen terveystekijöillä näyttää olevan merkittävä vaikutus myöhempään ADHD:n riskiin, Sucksdorff sanoo. 

Noin viidellä prosentilla lapsista todetaan ADHD. Huomionarvoista on, että vaikka monet raskausajan riskitekijät olivat yhteydessä lapsen kohonneeseen ADHD-riskiin, vain pienellä osalla ADHD-potilaista on osoitettavissa edellä mainittuja riskitekijöitä. Lisäksi perinnöllisen alttiuden osuus häiriön riskiin on kiistaton. 

– ADHD:lle altistavien riskitekijöiden tunteminen on kuitenkin tärkeää, sillä se edistää varhaisten oireiden tunnistamista ja hoitoon ohjausta, Sucksdorff korostaa. 

Väitöskirja on englanninkielinen