Human Pressures and Impacts on Shallow Seafloor Environments of the Northern Baltic Sea

Sahla Matti

Suomen rannikon merenpohjan eliöyhteisöt ovat heikentyneet merkittävästi ihmisen toiminnan seurauksena, osoittaa Matti Sahla Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa. Sahla tarkastelee väitöstutkimuksessaan ihmisen toiminnan vaikutusta merenpohjan luontoon ja esittelee parhaita tapoja arvioida näitä vaikutuksia.

Suomessa ihmisen toiminnan vaikutukset Itämeren rannikoihin ovat selvästi havaittavissa. Rannikoidemme vedet ovat usein sameita intensiivisen maankäytön seurauksena, ja ateriasuosituksilla rajoitetaan tiettyjen kalojen syömistä korkeiden haitta-ainepitoisuuksien vuoksi. Jokakesäiset sinilevävaroitukset muistuttavat vuosikymmeniä liian korkeina jatkuneesta ravinnekuormituksesta.

Merialueisiin kohdistuvan moninaisen kuormituksen hahmottaminen ja arviointi voi kuitenkin olla hankalaa. Matti Sahla pureutuu tuoreessa väitöskirjassaan meriympäristöön kohdistuvan kuormituksen arvioinnin ongelmiin ja tietotarpeisiin, sekä tuottaa uutta tietoa ja menetelmiä arvioinnin tueksi.

– Tutkimuksessani arvioin muun muassa Itämeressä elävän rakkohaurulevän kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana hyödyntäen lajimallinnusmenetelmiä, pitkän ajan veden laatuaineistoja sekä rakkohaurun seurantatietoja. Tulokset osoittavat selvästi, että puhutaan suuren mittakaavan heikkenemisestä ja oletettavasti pääosa tästä on tapahtunut muutaman viimeisen sukupolven aikana, arviolta 60-luvulta lähtien. Tutkimuksemme perusteella rakkohaurun esiintymiselle suotuisista alueista Suomen rannikoilla noin 45 prosenttia on menetetty veden samenemisen seurauksena, Sahla arvioi.

Sahlan tutkimuksen mukaan myös monet muut yhteyttävät lajit ovat oletettavasti menettäneet vastaavalla tavalla niille suotuisia alueita Suomen rannikoilla.

Sahla tutki väitöskirjassaan merelle rakennettavan tuulivoiman sijaintiratkaisuja käyttäen apunaan tarkkoja laserkeilausaineistoja. Tarkkojen aineistojen käytöllä voidaan välttää korkeimman biodiversiteetin alueita, mutta tutkimus osoitti myös mahdollisuuksia tehdä alustavia ratkaisuja ilman tarkkaa dataa.

– Aineistot kahdessa väitöskirjani tutkimuksessa osoittavat melko selkeästi sen, että syvemmille alueille rakennettaessa vältetään suuret riskit tuhota arvokkaimpia merenpohjan ympäristöjä. Tietenkin tämä on kohteesta riippuvaista, mutta yleisellä tasolla voidaan todeta, että jos tekniset ratkaisut mahdollistavat tuulivoiman rakentamisen yli kymmenen metrin syvyyteen, niin yleensä ei olla enää kaikkein arvokkaimpien pohjaympäristöjen päälle voimaloita rakentamassa, Sahla summaa.

Sahla tarkasteli tutkimuksessaan myös kumulatiivista painemallinnusta, joka yhdistää tietoja kuormituksesta, jota ihmisen toiminta aiheuttaa merelle. Hän arvioi mallinnuksen tietotarpeita ja toimivuutta. Mallinnusmenetelmien avulla voidaan saada kattava kuva moninaisen toiminnan yhteisvaikutuksista vaihtelevissa meriympäristöissä. Kokonaiskuvaa tarvitaan, jotta voidaan arvioida kuormituksen yhteisvaikutuksia. Mallinnuksen avulla on mahdollista löytää vielä lähes luonnontilaisia alueita Suomen rannikolta.

– Kattavan painemallinnuksen ohella aluesuunnittelun tukena tulee arvioida erikseen erilaisten meriympäristöjä kuormittavien lähteiden vaikutuksia, jotta paineiden syihin pystytään tarvittaessa puuttumaan, Sahla toteaa.

Väitöskirja on englanninkielinen