SuomeksiEnglanniksi
Oikeustiede

Haastemiehen esimies. Geneerisesti mies-loppuiset sanat ajantasaisessa lainsäädännössä

Karppinen Kaisa

Oikeuslingvistisessä tutkielmassa on selvitetty, kuinka paljon ja minkälaisia geneerisesti käytettyjä mies-loppuisia sanoja ajantasaiseen lainsäädäntöön sisältyy; aineiston sanoista virkamies on selvästi taajin. Aineiston sanat ilmaisevat ammattia, virkaa, tehtävää tai toiminta-alaa, ja monet niistä ovat virallisia ammattinimikkeitä, osa erilaisia hallinnollisia termejä. Monien mies-loppuisten sanojen merkitys ei ole johdettavissa osiensa merkityksestä. Kollokaatiot eli myötäesiintymät ovat yleisiä. Mies-loppuinen sana saattaa saada määritteekseen toisen mies-loppuisen sanan. Tutkittuja sanoja esiintyy hyvin erilaisissa, eri-ikäisissä ja eriasteisissa säädöksissä.

Säädöskielemme on varsin maskuliinista, ja vaikka osa mies-loppuisista sanoista korvattaisiin sukupuolineutraalilla muodolla, uusia näyttäisi tulevan tilalle. Eräät mies-loppuiset sanat ovat olleet helposti korvattavissa sukupuolineutraalilla muodolla, mutta eräät taas ovat pysyvämpiä, eikä niiden muuttamiseen kohdistune erityisiä paineita. Toisaalta muutamat mies-loppuiset ilmaukset on korvattu toisella mies-loppuisella ilmauksella.

Varsinaisissa säädöksissä tai lainvalmisteluasiakirjoissa ei tutkittuja sanoja määritellä. Vertailtaessa yksittäisen säädöksen suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä versiota huomattiin, että maskuliinisen kielenaineksen geneerisyys eli yleispätevyys on ruotsin- ja englanninkielisissä versioissa yhtä yleistä ja jopa yleisempää kuin suomenkielisessä, joskin ruotsin ja englannin kielessä maskuliinisen persoonapronominin (han/he) geneerinen käyttö tuo myös säädöksiin omat ongelmansa. Niin sanottu suvuttomuus ei takaa suomen kielen tasa-arvoisuutta.

Säädöskielen käsitteet ja termit kantavat mukanaan kulttuurista painolastia ja synnyttävät käyttäjissään ja vastaanottajissaan erilaisia mielikuvia. On tärkeää pohtia, kuinka kulttuuriset arvot heijastuvat juridisten käsitteiden tulkinnassa ja millaisia seurauksia sillä on. Käytettävä sanasto tulisi kartoittaa jo lainsäädäntöhankkeen suunnittelussa, ja kieleen tulisi kiinnittää huomiota läpi koko prosessin. Lainvalmistelijakin on toki sidoksissa alansa konventioihin, kielellisiin strategioihin ja terminologiaan. Esimerkiksi lakimiehen muuttaminen sukupuolineutraaliksi juristiksi ei ratkaise kaikkia yhteiskunnassa esiintyviä tasa-arvo-ongelmia, mutta sitä voidaan pitää vähintään symbolisena eleenä. Vaikka kieltä muodollisesti tasa-arvoistettaisiin, kielen piilomaskuliinisuus voi kuitenkin tuottaa uusia haasteita.

Työssä tuodaan esille lainvalmistelua koskevaa ohjeistusta ja säädöskieleen liittyviä esimerkkejä, joissa ohjeet ja käytäntö eivät kohtaa. Tutkielmassa on käsitelty myös kielen tasa-arvoistamista koskevaa suomen kielen lautakunnalle suunnattua aloitetta ja lautakunnan kannanottoa sekä niiden vastaanottoa mediassa. Selkoa tehdään myös pienimuotoisesta eri tehtävissä toimiville nais- ja miesjuristeille tehdystä oikeuskieltä koskevasta kyselystä.

Tutkielman yhtenä tavoitteena on ollut saada juristikunnan huomio kiinnitetyksi siihen, että säädöskieltäkin voidaan ja pitää arvioida myös sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.

Tuotenumero:9789512938469
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Karppinen Kaisa
Laajuus:XXII + 170
ISBN:9789512938469
Julkaisuvuosi:2009
Sarja:Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Yksityisoikeuden sarja B 80
19,00 €
(sis. ALV 10%)


17,27 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl