SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Species Richness of Neotropical Parasitoid Wasps (Hymenoptera: Ichneumonidae)

Veijalainen Anu

FM Anu Veijalaisen väitöstutkimus asettaa loispistiäisiä koskevat, laajalti omaksutut oletukset uudelleenarvioinnin alle.

Veijalainen tutki väitöskirjassaan erityisen heikosti tunnettuja trooppisia loispistiäisiä yhdistäen ekologian, genetiikan ja taksonomian menetelmiä. Väitöskirja keskittyy erityisesti Ichneumonidae-loispistiäisheimon runsauteen ja lajirikkauteen Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisissa metsissä.

Lähes kaikki loispistiäiset ovat parasitoideja eli muiden niveljalkaisten sisällä tai pinnalla kehittyviä ja isännän lopulta tappavia hyönteisiä. Loispistiäisten esiintymisen tunteminen auttaa ymmärtämään luonnon monimuotoisuuden syntyyn ja ylläpitoon vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimus paljasti yli 170 uutta lajia yhdestä pistiäisten alaheimosta

Eliöryhmien lajimäärä kasvaa tavallisesti lauhkeilta leveysasteilta kohti tropiikkia siirryttäessä, mutta suurin osa Ichneumonidae-lajeista tunnetaan lauhkeilta alueilta. Uudet tutkimukset – mukaan lukien Veijalaisen väitöskirjatyö – ovat kyseenalaistaneet tämän ekologiassa pitkään vallalla olleen poikkeuksellisen oletuksen.

Tutkimuksessa havaittiin erityisesti tiettyjen kasvinsyöjiä (esim. perhostoukkia) loisivien ja pienikokoisia lajeja sisältävien ryhmien olevan keskimäärin yhtä runsaita Länsi-Amazonian ja Keski-Amerikan trooppisissa metsissä kuin eteläisen Pohjois-Amerikan lauhkeissa metsissä.

Esimerkiksi tieteelle uusia Orthocentrinae-alaheimon pienikokoisia sienisääskillä loisivia lajeja löytyi trooppisesta Amerikasta yli 170. Luku on yli kolme kertaa enemmän kuin tällä hetkellä kuvattujen trooppisten Orthocentrinae-lajien määrä yhteensä.

DNA-menetelmillä pintaa syvemmälle

Lajintunnistus perustui yksilöiden ulkoisten morfologisten ja molekulaaristen DNA-rakenteiden vertailuun. Erot "DNA-viivakoodissa" (geeni COI) edistivät joissain tapauksissa ulkoisilta rakenteiltaan hyvin samanlaisten lajien erottamista toisistaan.

Esimerkiksi yleinen Pimpla croceipes -laji osoittautui DNA-tutkimusten jälkeen käsittävän kaksi ulkoisesti hyvin samanlaista mutta DNA-rakenteiltaan selvästi erilaista lajia. Veijalaisen työ havainnollistaa eri lajintunnistusmenetelmien kehittämisen ja yhdistämisen olevan tärkeää luotettavien biologisten tutkimustulosten saamiseksi.

Asiantuntijoiden puute hidastaa tutkimusta ja suojelua

Johtopäätelmänä Veijalainen esittää oletuksen alhaisesta trooppisesta Ichneumonidae-lajimäärästä selittyvän pitkälti heimon puutteellisella tutkimustyöllä tropiikissa.

Asiantuntijoiden ja muiden resurssien puute on yleinen este luonnon monimuotoisuuden selvittämiselle ja suojelulle. Yhtenä geneettisen lajintunnistuksen kehittämisen tavoitteena on juuri morfologisten lajintunnistajien puutteen paikkaaminen, mutta ainakaan toistaiseksi tekniikasta ei ole ollut asiantuntijoiden arviolle korvaajaksi.

Väitöskirja on englanninkielinen.

Tuotenumero:9789512951956
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Veijalainen Anu
Laajuus:94 s.
ISBN:9789512951956
Julkaisuvuosi:2012
Sarja:AII osa 274
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl