SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Georges Bataille, historia ja taide

Grén Roni

Georges Bataille (1897–1962) oli ranskalaiskirjailija, joka tunnetaan Suomessa lähinnä akateemisen kehyksen ulkopuolella vaikuttaneena radikaalina filosofina sekä rienaushakuisista eroottis-filosofisista novelleistaan. Bataille oli kuitenkin hyvin monialainen kirjoittaja, jonka tekstit yltävät aina uskontoteoreettisista kirjoituksista taloustieteeseen ja antropologiasta kuvataiteen tutkimukseen.

FM Roni Grénin väitöstutkimuksessa ”Georges Bataille, historia ja taide” luodaan ensimmäinen laajamittainen suomenkielinen silmäys Bataillen taideteoreettisiin näkemyksiin sekä niihin liittyviin historiografisiin strategioihin. Tämä tapahtuu ennen kaikkea Bataillen tekstejä ja niiden rakenteistumista kontekstualisoimalla sekä ajattelun asettamisella historiallisiin yhteyksiinsä tavalla, joka on enimmässä määrin ollut tähän asti Bataille-tutkimukselle vierasta. Työ käsittelee erityisesti Bataillen kuvataideajattelun muodonmuutoksia aina 1920-luvulta 1960-luvun alkuun.

Surrealismin sisäpuolinen vihollinen

Viime vuosikymmenten aikana on kasvanut kiinnostus Bataillea kohtaan. Erityisesti taiteentutkimuksen kenttä on kohdistanut katseensa hänen kirjoittajanuransa 1930-luvun varhaisvuosiin, jolloin hän toimi Documents-lehden “pääsihteerinä”. Yksi tärkeimmistä Documents’n linjauksia määränneistä virtauksista oli likeinen joskin vastakkainen suhde André Bretonin johtamaan surrealistiliikkeeseen.

Tämä vastakkaisuus on hieman virheellisesti määrännyt Bataillen kirjoittajanuran tulkintoja hänen myöhäisvuosiensakin osalta, vaikka hän jo 1940-luvun puolella ilmoitti avoimesti kulkevansa “surrealismin rinnalla”. Myöhäisemmän asettumisen panokset olivatkin erityisesti Bataillen pyrkimyksissä vastustaa fenomenologista ja hegeliläistä tulkintaa taiteesta sekä hänen näkemystensä vastenmielisyydessä Jean-Paul Sartren eksistentialismin ajamia kulttuuripoliittisia linjauksia kohtaan.

Tutkimuksessa painotetaan Bataillen sekä läheistä että häilyvää suhdetta surrealismiin, erityisesti mitä tulee surrealistisen kuvakäsityksen merkitykseen ja sen suhteisiin Bataillen kirjoitusten ilmentämiin strategioihin. Surrealistisen runokuvateorian pohjalta Bataille kehitti eräänlaisen montaasistrategian, sisäisen dialogismin, jonka mukaan kirjoituksen tuli olla eriparisten elementtien asettamista törmäyskurssille tai jo törmäyskurssille ajautuneiden elementtien kiihdyttämistä toisiaan vastaan. Sitä käsittelee myös tutkimuksen pääväite.

Hiljainen ja kontrapunktinen taidehistoria

Grénin työn keskeinen väitös koskee juuri Bataillen taidehistoriaa käsittelevien tekstien ilmentämiä kontrapunktisia merkityksenrakennuksen strategioita. Niistä ponnistivat myös Bataillen dynaamiset ja vastakkaiset suhteet aikakautensa historiografisiin näkemyksiin, joilla modernin taiteen ominaisuudet perusteltiin itsetietoisuuden kautta tai joilla luolamaalausten olemassaolo perusteltiin kuvien utilitaristisella funktiolla. Näihin kysymyksiin Bataille otti kantaa erityisesti taidehistoriallisissa teoksissaan "Manet" ja "Lascaux ou la naissance de l'art".

Bataillen kontrapunktisten strategioiden äärimmäinen muoto, joka syntyi edellisten teosten muodostamien keskusteluiden kautta, löytyy kuitenkin lopulta Bataillen joutsenlaulusta ”Les larmes d’Éros”, jonka sivuilla Bataille astuu kuvien kertomasta tarinasta lähes kokonaan sivuun ja lähestyy sitä vain “kommentaarin rakenteella”.

Näiden johtopäätösten kautta tutkimus päätyy kysymään seuraavaa: Millainen taiteen arvo ja mieli on edellytettynä edellisen kaltaisessa ajattelukehyksessä, joka tuomitsee historioitsijan tietyiltä osin hiljaisuuteen tai ainakin pysäyttää historioitsijan valtuudet kuvien monitulkintaisuuden äärelle? Miksi valita kuvan ja tekstin välisenä kontrapunktina toteutuva hämmentävyyteen asti viety estetiikka perinteen välittämisen kustannuksella ja millaisista lähtökohdista sellainen ajattelu oltiin saatettu luoda? Bataillen ratkaisu näyttää kehittyneen ennen kaikkea suhteissaan surrealismiin, ranskalaiseen marxismiin, fenomenologiaan ja hegeliläisyyteen. Niiden kautta se kulkeutui myös aina poststrukturalistisiin tulkintoihin saakka, joista tosin sille olennaista roolia näytellyt surrealistinen kuvakäsitys tuli lopulta riisutuksi.

Väitöskirja on englanninkielinen.

Tuotenumero:9789512952038
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Grén Roni
Laajuus:287 s.
ISBN:9789512952038
Julkaisuvuosi:2012
Sarja:C osa 353
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl