SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Taxonomy, Species Richness and Biogeography of Finnish Crane Flies (Diptera, Tipuloidea)

Salmela Jukka

Jukka Salmela kartoitti väitöskirjatutkimuksessaan aiemmin vähän tutkittua aihetta, Suomen vaaksiaislajistoa. Väitöskirja on kattava selvitys Suomen vaaksiaisten monimuotoisuudesta ja osoittaa, että vaaksiaislajistomme on huomattavasti runsaampi kuin aiemmin on tiedetty.

Vaaksiaiset ovat pitkäjalkaisia sääskiä, joita pohjoisissa murteissa kutsutaan kirsisääskiksi. Suomessa vaaksiaislajiston tutkimusta on leimannut tutkijoiden ja harrastajien harvalukuisuus. Vaaksiaistutkimuksen pioneeri Suomessa oli Carl Lundström, joka lääkärinuransa jälkeen tutki pohjoisia sääskiä noin kymmenen vuoden ajan. Lundström teki tutkimustyönsä vaaksiaisten parissa sata vuotta sitten 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tämän tutkimustyön perintönä on useita Lundströmin kuvaamia lajeja, joiden tyyppiyksilöitä säilytetään Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa.

Lisää lajilöytöjä odotettavissa

Siinä missä Carl Lundström havaitsi Suomesta hieman yli 200 lajia, on Jukka Salmelan väitöskirjan mukaan nykyinen lajimäärä 338. Lajimäärä on kasvanut 1980-luvulta alkaen lähes 80 lajilla.

- On kuitenkin perusteltua olettaa, että Suomessa elää vähintään parikymmentä lajia, joita ei ole toistaiseksi kerätty ja määritetty. Näin ollen maalle uudet vaaksiaiset ovat todellisuudessa vanhoja lajeja, eivät tulokkaita, Salmela sanoo.

Lajimäärä suurimmillaan etelässä

Vaaksiaisten lajimäärä on suurimmillaan eteläisessä Suomessa, Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Lajimäärä vähenee pohjoista kohti mentäessä.

- Avosoilla elävillä vaaksiaislajeilla lajimäärägradientti on kuitenkin päinvastainen. Tämä tarkoittaa sitä, että pohjoisessa on enemmän suolajeja kuin etelässä. Aiemmin ainoastaan soiden pesimälinnuilla on havaittu samanlainen toistuva säännönmukaisuus, Salmela kertoo.

Laji on biologian tärkein käsite

Väitöskirjatutkimus perustu 2000-luvulla kerättyyn massiiviseen aineistoon, ennen kaikkea Malaise-pyydyksistä havaittuihin yli 100 000 vaaksiaisyksilöön. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi myös DNA-lajitunnisteita (geeni COI), joita voidaan käyttää apuna lajien määrittämisessä ja jopa lajien rajaamisessa.

Esimerkiksi väitöskirjassa tieteelle uutena kuvatun lajin Tipula recondita tapauksessa tutkijat saivat DNA:n avulla vahvistusta näkemykselle, jonka mukaan Kittillästä ja Venäjän Kaukoidästä kerätyt yksilöt kuuluvat samaan lajiin.

Perinteisesti morfologiaan perustuen Salmela taas kuvasi uudelleen harvinaisen ja huonosti tunnetun lajin Tipula stackelbergi, joka samalla poistettiin Euroopan lajiluettelosta.

Salmela korostaa, että juuri laji on biologian tärkein käsite.

- Jos taksonomia ei ole kunnossa, ei ole mahdollista tehdä soveltavaa tutkimusta järkevällä tavalla, tutkija muistuttaa.

Väitöskirja on englanninkielinen.

Tuotenumero:9789512952380
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Salmela Jukka
Laajuus:118 s.
ISBN:9789512952380
Julkaisuvuosi:2013
Sarja:AII osa 276
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl