SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Kohti yritysmäistä hyöty-yliopistoa. Valtiovallan tahto Suomessa vuosina 1985-2006 ja kokemukset kolmessa yliopistossa

Kankaanpää Jenni

Havainnot tulevat ilmi kasvatustieteiden maisteri Jenni Kankaanpään Turun yliopistoon tekemässä väitöstutkimuksessa. Kankaanpää tutki, miten yliopistoja koskeva puhe muuttui opetus- ja kulttuuriministeriön dokumenteissa 1980-luvun puolesta välistä vuoteen 2006.
 
– Halusin tietää, onko hyötypuheesta tullut ainoa tapa puhua yliopistoista. Ehkä hieman yllättäenkin sivistys on siellä puheessa edelleen mukana, kankaanpää sanoo.
 
Hän havaitsi, että 1980-luvulla puhuttiin tieteen ja yhteiskunnan kehittämisestä ja esimerkiksi yliopistosta alueen kulttuurikeskuksena. 2000-luvulla keskityttiin innovaatiojärjestelmään, hyödyntämiseen ja kilpailukykyyn.
 
Hyötypuheesta ei kuitenkaan tullut ainoa tapa puhua yliopistoista. Sivistys on sinnitellyt mukana korkeakoulupolitiikassa vähintään muistutuksenomaisina huomioina ja yliopistoissa sivistys edelleen korostuu.
 
– Ehkä siksi, että suomalainen yliopisto pohjautuu sivistysperiaatteelle. Vai onko se mukana siksi, että sen pitää olla mukana vaikka sen merkitykseen ei enää uskottaisikaan? Siihen aineisto ei anna vastausta, mutta asiaa voi miettiä, Kankaanpää sanoo. 

Yliopisto ei voi olla yritys

Kankaanpää tutki väitöstutkimuksessaan myös sitä, miten yliopistoissa on reagoitu niitä koskeviin muutoksiin, kuten opetusministeriön vaatimuksiin omaksua yritysmäisiä toimintatapoja.


– Muutokset synnyttivät suojelureaktion, jossa pidettiin välttämättömänä säilyttää yliopiston ainutlaatuinen olemus ja ydin. Tämä korostui myös niiden henkilöiden puheissa, jotka muuten suhtautuivat muutoksiin positiivisesti.

Yliopistoissa todettiin muun muassa ettei yliopisto voi olla yritys. Yritysmäisyys ja yliopistollisuus asettuivat vastakkain niin ideologioiden kuin toimintatapojenkin tasolla. Kankaanpää tulkitsee, että yritysmäisyys ja tehokkuus näyttäytyvät uhkana yliopiston erityisyydelle eli itsenäiselle luonteelle ja kriittisyyden vaatimukselle. Yritysmäisyys ja tehokkuus tekisivät yliopistoista samanlaisia kuin muut instituutiot yhteiskunnassa.
 
– Vahvasti myös uskottiin siihen, että muutoksista huolimatta yliopiston perusta ja idea tulevat säilymään.

Tärkeää kiinnittää huomiota käytettyyn kieleen

Kankaanpää pitää tärkeänä, että yliopiston tehtävistä ja olemuksesta voidaan keskustella erilaisilla foorumeilla, joilla kaikki saavat äänensä kuuluviin. Mikä yliopisto on ja miten se käsitetään, riippuu myös siitä, miten yliopistosta puhutaan.
 
– Voidaan esimerkiksi miettiä, huomaisiko kukaan nykyään mitään, jos sivistysmaininnat jäisivät kokonaan pois koulutuspoliittisista teksteistä ja jäljelle jäisi vain talousnäkökulma. Olemmeko jo niin tottuneet talous- ja hyötyjargoniin, että se olisi vain normaalia, Kankaanpää kysyy ja lisää, että jos näin tapahtuisi, vaarana saattaisi olla yliopiston monimuotoisen perinteen kapeneminen.
 
Tutkimuksen aineisto koostui opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupoliittisista asiakirjoista (n = 39) sekä kolmen yliopiston johtohenkilöille tehdyistä haastatteluista (n = 23). Haastattelut tehtiin vuonna 2005 Tampereen yliopistossa, Lapin yliopistossa ja silloisessa Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Tuotenumero:9789512955305
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Kankaanpää Jenni
Laajuus:215 s.
ISBN:9789512955305
Julkaisuvuosi:2013
Sarja:C osa 369
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl