SuomeksiEnglanniksi
Annales Universitatis Turkuensis

Nonspecific binding in sandwich-type immunoassays utilizing nanoparticulate labels

Näreoja Tuomas

Yksi Näreojan väitöstutkimuksen tavoitteista oli luoda tarkempi ja herkempi diagnostinen määritys aivolisäkkeen tuottamalle tyreotropiinille eli TSH:lle. TSH on merkkiaine, jonka poikkeava pitoisuus kertoo kilpirauhasen autoimmuunisairaudesta, kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminnasta sekä metabolisen oireyhtymästä. Tarkemmilla määrityksillä voidaan seurata lääkityksen pitoisuuksia ja hoidon onnistumista entistä paremmin, jolloin oikea hoito löydetään nopeasti ja haitallisia sivuvaikutuksia voidaan vähentää.

– Tämä on erityisen tärkeää raskausajan kilpirauhassairauksissa, koska molemmat, sekä liian korkeat että liian matalat TSH-pitoisuudet ovat vaarallisia äidille ja voivat vahingoittaa sikiön aivojen kehitystä, Näreoja sanoo.

Tutkimuksessa onnistuttiinkin mittaamaan niinkin matala TSH pitoisuus kuin 60 nanoyksikköä litrassa perustamalla määrityksen kehittäminen nanopartikkelileimojen sitoutumismekanismihavaintoihin.

Väitöstyössään Näreoja tutki nanopartikkelileimojen sitoutumismekanismeja sekä sitoutumiseen vaikuttavia vasta-aineiden kiinnittämismalleja. Tavoitteena oli myös vähentää ei-toivottua epäspesifistä sitoutumista ja virheellisten testitulosten määrää.

– Fluoresenssisignaalia käyttävissä immunomäärityksissä vasta-ainepäällysteisistä nanopartikkelileimoista saadaan erittäin voimakas signaali ja jopa yksittäisten molekyylien havainnoiminen biologisista näytteistä on mahdollista, Näreoja kuvaa.

Tutkimuksessa yhden 90 nanometrin nanopartikkelin pinnalle voidaan kiinnittää yli sata vasta-ainetta, jolloin leimat sitoutuvat yli kymmenen kertaa tehokkaammin verrattuna tavanomaiseen leimattuun vasta-aineeseen.

– Nanopartikkeliteknologiaa hyödyntävien testien määritysraja voi olla jopa sata kertaa matalampi kuin perinteisen testin, Näreoja sanoo.

Aikaisemmin ongelmana on kuitenkin ollut se, että nanopartikkelileimojen suuri pinta-ala on lisännyt myös leimojen ei-toivottua epäspesifistä sitoutumista. Ne kärsivät enemmän myös näytematriisin aiheuttamista ongelmista. Nämä seikat ovat osaltaan estäneet nanopartikkelileimojen laajamittaisemman käytön.

– Havaitsimme, että suurin ero spesifisen ja määrityksiä haittaavan epäspesifisen sitoutumisen välillä ei ollut sitoutumisvoimakkuudessa vaan niiden sitoutumisnopeudessa. Siksi mikroreaktioastian toiminnallisen pinnan tuli kattaa vain pieni osa kokonaispinta-alasta, jotta yksittäisen nanopartikkelin sitoutumisaikaa voitiin lyhentää sekoitusnopeutta nostamalla, Näreoja sanoo.

Yhtä lailla tärkeää oli antaa nanopartikkelileiman pinnalle adsorboituvien eli löyhästi kiinnittyvien näytematriisiproteiinien saavuttaa reaktiotasapaino ennen kuin määritys käynnistettiin.

– Onnistuimme myös kehittämään vasta-ainesuodatukseen perustuvan näytteen esikäsittelymenetelmän, joka vähentää väärien negatiivisten ja positiivisten testitulosten määrää merkittävästi, Näreoja sanoo.

Väitöskirja on englanninkielinen.

Tuotenumero:9789512957965
Ulkoasu:nid.
Tekijä:Näreoja Tuomas
Laajuus:118 s.
ISBN:9789512957965
Julkaisuvuosi:2014
Sarja:D osa 1123
15,00 €
(sis. ALV 10%)


13,64 €
(ALV 0%)
Määrä: kpl